Punottu matto

juuttinarusta on  valmiina, mutta vielä ei ole päästy sopimukseen siitä.  mihin tämä ensimmäinen lopulta sijoitettaisiin. Kaikki tietenkin haluaisivat, no myönnettäköön, ettei Osmoa ole näkynyt mailla eikä halmeilla pitkään aikaan ja Kustaata ei oikein sisustaminen kiinnosta, paitsi silloin, kun puhutaan suurista rahoista.

Kuvassa matto näyttää hirmu isolta, mutta on kooltaan 6 x 11 cm.
Nukkiskurssilla Keskiviikkona sain valmiiksi, muttei ollut mikään helppo juttu. Hyvistä ohjeista, selkeistä nuoteista  ja opetuksesta huolimatta ei vain meinannut mennä oikein. Ihan vielä ei ole mattotehdasta avattu, mutta ehkä ensi viikolla tai sitten , kun taas sataa.....

Ystävältä

Sain tällaisen kauniin Ystävyyden osoituksen Taidetta ja ajatuksia -blogista.
                     Kiitos Sinulle Sirkkis   Ystävyydestä!

  Joku on sanonut ystävistä  kauniisti, että ystävät ovat kuin lyhtyjä tiellä. Ne eivät lyhennä matkaa, mutta valaisevat tietä ja saa matkan tuntumaan turvallisemmalta ja  lyhyemmältä.
Täällä blogimaailmassa on paljon ihania harrastajia ja blogeja, joista löydän hauskoja kiinnostavia juttuja. On kiva käydä katsomassa, mitä kuuluu ja joskus jopa jättää merkin käynnistäni. Nämä kaikki ovat ihania ystäviä, joita käyn tapaamassa.
   Heille kaikille   annan tämän Ystävyyden osoituksen! 
               Siis juuri sinä joka pistäydyin kurkkaamassa: 
                 Tämä on Sinulle,   Ole hyvä Ystäväni!

Pyhä vai arki

"Et suinkaa meinaa pyhänä ruveta karteekia vaihtamaha, vai mitä sä sielä kiiparoottet? Ookko muuten nähäny mun maalisutia?"

"En tietenkää, vähä vain kokeelin, jotta yletynkö...Ja mitä sä sutisit pyhänä ja mitä varte tuo kauhia vihiriä maalisankoo on tuos keskellä, kersat vielä sotkoo ittensä."

"Mitä, jos mentääs yhyres vähä kävelylle. Pitkästä aikaa on satamata ja niin komia ilimaki. Ehtooksi luvatahan  jo Hallanvaaraa alavilla mailla...."
Keittiöjakkara on viime viikon Nukkis-kurssin tuotosta, siis maalia vailla vieläkin.

Syksyn suuri Juhlapäivä

Kissankellon väki viettää tänään juhlapäivää vain omassa joukossaan ihmetellen vuosien kulumista ja toisaalta Emon pirteyttä. Että se jaksaakin huolehtia meistä kaikista ja auliisti ottaa uusia asukkaita ja huoltaa ja vaatettaa.
Kauniin ja kesäisen lämpöisen syksypäivän aamulla Sanelma ja Elza vauvan kanssa pistäytyivät  Päivölän City-Marketissa, vähän kuin näyttäytymässä uusine laukkuineen ja kasseineen.

Laukut ja kassit valmistuivat viime viikon Kansalaisopiston "Nukkis" -kurssilla.

Esittelyssä Josefii

vuoden 2008 syksyllä  olin Nukkepajalla paperimassanukkekurssilla. Halusin tehdä  nukketaiteilija Sirpa Ala-Loukon omista nukeista Josefii -nuken.  Nukella on pituutta noin 40 cm. Ensimmäiset kiiltonahkakengät ovat vitriinissä. Onneksi Josefii tykkää olla paljain jaloin. Kahdet sandaalit ovat valmistuneet myöhemmin, mutta ovat jossain hyvässä tallessa.

Kirpparilta löytyneestä liinasta tuli mukava päällihame keskellä olevan solmun aukaisten ja värjäten.
Josefiilla on mekon alla pöksyt samaa mekkokangasta ja käsin virkatut pitsit pultuissa.

         Heippa ja kiva, kun poikkesit katsomaan !

Sulhasia

luvassa, vaan ovatpa vielä alkutekijöissään ja kovin aneemisia.

Aloitin Kansalaisopiston syyskauden kestävällä  "Posliiniset nukkekodin nuket" -kurssilla. Odotan mielenkiinnolla saanko  näistä kasattua jotain hahmoja tai peräti sulhasehdokkaita Kissankellon naisväelle.

Kalajaisissa

syyskuun ensimmäisenä viikonloppuna ulkoili koko naiskaarti Sanelman johdolla  hienoissa maisemissa

                        (kuva on Ilmajoen kunnan nettisivuilta)
Kalajaisjärven rannalla, joka on  muuten ainoa tällä nimellä oleva järvi Suomessa. Järvi on 29 ha suuruinen, vaikkakin näytää  pienen pieneltä. Kalajaisten leirikeskus  sopii hyvin monenlaiseen toimintaan.
  "Hei, peli on vielä kesken!    Mihin kaikki katosivat?"

Elza on innoissaan saatuaan tutustua  moniin mielenkiintoisiin ystäviin ja ja retkestä jäi hyvät muistot.
                      Tavataan taas !

Retkeily on in,

tarkoittaa, että taas Sanelma on ollut retkellä. Sutikasta olisi ollut 20 kilometrin verran matkaa Kalalaisiin, mutta piti käydä kotona Kissankellossa nukkumassa pari yötä. Mukaan sukutapaamiseen  syyskuun ensimmäisenä viikonlopuna pääsivät  Sanelman kanssa   Elza ja Etti sekä pari lasta.

Evästäkin oli pakattu mukaan ja lapsille leluja. Kissankellossa alkaa olla niin paljon väkeä, että Emokin hämmästyi  nähtyään kaksi oudon näköistä lasta, ei ainakaan muistu nimi mieleen.
Elza on todella ihastunut tähän pienempää, vaikka Ettikin  kävi lykkinässä lasta vaunuilla.

     Ovatpa samannäköisiä, Elza ja vauva. Kummallakin on suuret siniset silmät.
      Pitääpä ottaa selvää, sukujuhlissa, kun ollaan.......

Kukkuu,

  Luonnon rikkumattomassa rauhassa Sanelma vaipui vuosikymmenten takaisiin osin jo kultareunaisiin muistoihinsa.

                              Kukkuu, kukkuu kaukana kukkuu,
                              Sutikan rannalla ruikuttaa.
                              Ei ole ruuhta rannalla,
                              joka minun kultani kannattaa.....

Vierailulle

lähdöä suunnitellessa Sanelma sai asiasta vihiä ja halusi ehdottomasti päästä mukaan. Sutikka oli paikka , johon liittyi jotain vanhoja  muistikuvia.  Vielä jäi arvailujen varaan Sanelma, kun oli hyvin vähäpuheinen.
Kallioilla oli mukava istuskella ja muistella....

                     " Jos voisin laulaa kuin lintu voi,
                       jos sois mun äänen kuin leivon soi,
                       niin Kullallein minä laulaisin
                      ja murheet mielestäin poistaisin."