"Antiikkia"

ainakin Kustaa niin tuumasi, kun raijasi kaksi kahvimyllyä keittiön hyllylle. Itsekseen vielä myhäili, etteivät tainneet nuoremmat tietää, mitä myllyillä tehdään. Totta puhuen ei sitten oikein itsekkään muistanut muuta kuin joskus aivan pienenä Mumman työnä saaneensä joskus pyörittää veivistä. Kustaa arveli näiden olevan perua Mumman isän kotoa. Mumman isä oli ollut käsistään kätevä ja kerrotaan hänen tehneen itse kaikki taloudessa tarvittavat tarvekalut. Monenlaista vakkaa ja koppaa on vielä tallessa.

                         Siinä lähempää kuvattuna

 Tosiasiassa näitä tehtiin toissaviikolla kurssilla jämäpalasista spaattelia,  neliörimaa, rautalankaa, halkaistusta puuhelmestä  ja palasta rautalankaa.

Valoa talveen

ja pihamaalle saadaan näistä kynttilälyhdyistä. Tuuli on  tosin saanut kynttilät sammumaan, kun lyhdyissä ei ole tuulensuojalaseja..... Mistä lie Kustaa löytänyt, takuulla halvalla. Taitavat olla jotain parasta   II -luokkaa....

Kurssituotoksia viimeviikolta ovat  nämäkin. "Lumi" on niin höttöistä, että aina on jokin lyhdyistä jonnekinpäin keikollansa, ei auta, vaikka olis sata kuvaa. (Toim. huom.)

Tarjoilupöytä

käytännöllinen, kätevä, kokoontaittuva ja tarjotin yksinäänkin helposti siirrettävä, sitä Etti on istahtanut ihailemaan ja suunnittelemaan parempaa paikkaa. Tarjottavaa vain saisi nyt olla.

Antiikin valkoinen tarjoilupäytä tässä vielä yksinään lähikuvassa.


Kansalaisopiston Nukkekodin sisustaminen -kurssin kevätkausi avattiin tekemällä tarjoilupöytä, värkkeinä säleverholistaa.  ohutta rimaa, jäätelötikkuja, pätkä metallilankaa ja grillitikkua, liimaa, maalia. Lehdestä leikatun ruusukuvan laitoin kynsilakalla tarjottimen pintaan.

Lumesta

on ainesta moniin hauskoihin pihapatsaisiin. Tämän lapset ovat tainneet siirtää porraspäähän. Kovin on sen Serkun Likan tekemän näköinen. Muutaman pakkaspäivän jälkeen taitaa tulla taas suojasäät ja lumiukkojen teko onnistuu...

Tiimarin vanupaloja coctailtikkuun ja langasta koristeita, viilipurkin kannesta kattila päähän, vanupuikon palan saa helpommin pallon läpi kuin kuivan koivun risun.

Lumilyhtyjä

saa mukavasti nuoskaisesta lumesta palloja käsissä pyörittelemällä. 
Serkun Likka innostui ja teki vielä Kissankellon ovipieleenkin yhden. Näin pakkasilla pysyvät ehjinä ja säilyvät pitkään.

 Led-tuikun reunan ympärillä on kaistale vanua ja päällä Tiimarista ostettuja  valmiita vanupalloja.

Joulua vielä

vietetään Kissankellossa, ainakin porraspäässä nykyaikainen Kuusi vaihtaa väriä aika tiuhaan tahtiin.
Kustaa poikkesi  vuoden alkajaisiksi kauppareissullaan markettiin, siis tuohon Päivölän kauppakeskukseen. Joulun alla avattiin siihen viereen Tokmanni, yhdenlainen marketti tai halpakauppa.Ilmoittivat lehdessä jo alennusmyyntiä, vaikka Kustaa ei ole vielä ehtinyt edes tutustua koko liikkeeseen.
Muistot kimaltelevista ja sädehtivistä kirkkaista ja kirjavista jouluvaloista tuolta ison meren takaa tulivat Kustaan mieleen ja niinpä hän osti yhden sellaisen, kun sai puoleen hintaan.

Hetkeksi Kustaa vaipui muistelemaan niitä parhaita työvuosiaan, jotka hän vietti Kanaatassa suurten järvien alueella metsätöissä. Juhlapyhiksi lähdettiin miesporukalla suurkaupunkien hulinaan. Voi niitäki aikoja.....
   Mitähän Sanelma sanoo väriä vaihtavasta kuusesta.......

Vihdoin lunta!

Kovasti vain näytti heti aamusta siltä, että uudeksi vuodeksi saadun  lumen leuto sää sulattaa heti alkuunsa. Niinpä Serkun Likka vetäisi toppavaatteet päällensä ja kiiruhti pihalle tekemään lumiukkoa.

  Kustaan tekemä lumilyhty on vielä pysynyt  kasassa ja sisällä palaa kynttilä. Kelpaa sitä nyt ihailla, vaikka Sanelma portailla motkottaa pukemaan rasat kätehen ja pipoa päähän.    "joo, joo...."