Tieto Sanelman uudesta taloosta on levinnyt kulovalkian tavoin. Uteliaisuus pani Peräkylän Kustaankin liikkeelle ja Sanelma oli mennä polvilleen järkytyksestä, kun ovella oli Kustaa, rippikoulukaveri."Tuosta tukasta tunsin, samanlaane pönsä ja melekeen yhtä punaane" tuumas Sanelma ensi sanoikseen, mutta jätti sanomatta, jotta kovin on mies jäänyt matalaksi.
"Tuu tupaha ja istu kiiruhummaksi aikaa".
Kustaalla oli kukkapuskakin, mutta ei sitte keherannu antaa.
Kustaan olen tehnyt maalauksia vaille valmiiksi liki 10 vuotta sitten, oltuani Peikkoja ja menninkäisiä -kurssilla. Haave nukkekodosta on siis ollut pitkään vireillä.
+(2).jpg)
No nytpä se Sanelma sai vieraan! Ei tarvii enää vain kissoille jutella! ;DD Mukava nähdä, millaista tarinaa tässä kehittelet nukketalosi ympärille. Entistä enemmän alkaa houkuttamaan minuakin. ;)
VastaaPoistaJa tuossa alempana onkin molemmat somat kissit, joille ehdotan nimiksi vaikkapa Piki ja Mikko.
Voi Kustaa parka, mihinkä se lykkäs sen puskan jottei Sanelma näe? Mutta eihän vaan Sanelman posket oo pikkuusen punastunu, olisko niillä ollu jotakin vispilänkauppaa siälä rippikoulus? :)
VastaaPoistaTaitaa olla jo kevättä ilmassa, kun Sanelmallekkin alkaa sulhasehdokkaita ilmestymään oven taakse :)
VastaaPoista