koitua Sanelman kohtaloksi, kun hän vanhaa sanontaa käyttäen pyysi Kustaata tupahan istumahan kiiruhummaksi aikaa. Ei tiennyt, ettei Kustaalla ole kiirus mihinkää. Siellä ne praataavat, Sanelma kiikkustoolis ja Kustaa sohvalla, kertaavat kumpanenki mennyttä elämäänsä.
Uusia nojatuoleja punoin paperinarusta. Toissaviikon nukkiskurssilla aloiteltiin. Viimeviikolla huovutettiin eläimiä ja kotona jatkoin huovuttamalle tuoleihin pehmusteet ja putkityynyjä sekä rahin, jota voi käyttää myös pöytänä.
keskiviikko 3. helmikuuta 2010
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Hienoja tuoleja ! Miten osasitkin. Kylläpähän Sanelma on vielä liemessä sen Kustaan kanssa. Ettei vaan suunnittelis jäävänsä vakituiseen asumaan :)
VastaaPoista