myönsi lopulta Kustaa pitkään tuumailtuaan. Siinä kävi niin, että Kustaan rippikoulukaveri oli kuullut kyläläisiltä juttuja jostain suuresta koirarontista ja lähti vartavasten Kustaata tapaamaan Kissankelloon. Ystävä oli sitä mieltä, ettei tuollainen rontti sovi tänne maalaismaisemaan, johan sitä ihmisetkin pelkäävät, kun on ainakin hevoosen kokoonen. On aivan samanlainen niinkuin luontoon sopimattomiksi julistetut jättiputki ja jättibalsami, joka kyllä mukavasti ampuu siemeniänsä pitkänkin matkan päähän. Lupasi auliisti hoitaa hirmun takaisin kasvattajalleen ja tuoda tilalle paremmin sopivan.
Rippikoulukaveri pääsi lopulta yllättämään ja tässä se on, pieni ja sievä pystykorva.
Kustaa saa sen opettaa tavoille ja olemaan haukkumatta kaikkea mikä liikkuu.
On siinä nyt askaresta, kun muutostakaan ei tunnu tulevan mitään ainakaan ennen syksyn kylmiä.
+(2).jpg)
Pystykorvat ne tuppaa kyllä hereästi haukkumaan kaikkea liikkuvaa, joten Kustaalla on aika opettaminen edessä. Oravat ainakin saavat pihassa kyytiä, luulen ma. - Mun piti oikein käydä tarkastamassa se entinen koiranrontti ja kyllä täytyy sanoa, että rippikoulukaveri teki hyvän teon kun vei koiran mennessään.
VastaaPoistaTuonne Kissankellon taloon sopii Pystykosva sehän on niin perisuomalainen koirarotu. Sen hakkumattomaksi saaminen on hurjan vaikeaa koska tuon rodun koiran ominaisuus on olla haukkuva lintukoira. Onnea vain ♥
VastaaPoista