Eilispäivänä Sanelma kuuli radiosta jutun, jonka mukaan oli Lapsettomain päivä. On vietetty jo liki parikymmentä vuotta. Sanelmallahan ei ole lapsia, mutta sen asian kanssa hän on ollut sinut jo vuosikausia. Niinpä hän päätti ruveta leipomaan ja siinä taikinaa vaivatessaan muisteli vielä hetken täyttymättömiä unelmiaan. Valmiiksi tuli limppuja, piirakoita, sisarpullia ja vielä kaksi täytekakkua. Niitä hän tarjoaa väelleen, sillä vaikka hänellä ei ole omia biologisia lapsia, niin isompia ja pienempiä lapsia hänen ympärillään on runsaasti.
Hän rakastaa heitä kaikkia kuin omiaa ja tunnustaa ettei tiedä kasvatuksesta mitään, mutta yrittää ainakin olla aina läsnä.
Tästä tulikin juhlapäivä, aurinko paistaa ja koko väki kokoontuu puutarhaan. ( Kas vain, puutarhapöydän alla olevasta hyllystä on yksi lauta irronnut. Kustaa saa sen ensi viikolla korjata.)
sunnuntai 13. toukokuuta 2012
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Viisas on Sanelma. "Pieni on sen äidinrakkauden piiri, johon ei muita mahdu kuin hänen omat lapsensa", sanoi jo Sylvi Kekkonen.
VastaaPoistaSylvillä ollut viisaita ajatuksia.
VastaaPoistaLäsnäoleminen on mitä parhainta tapaa olla lasten kanssa olivat ne omia tai toisten. Sellaiset hetket kantavat läpi elämän.