Jouluyö

on kulunut jo pitkälle ja rauha alkaa laskeutua vähitellen Toiskaan. Sanelma on riisunut essunsa ja istahtaa keinutuoliin. "On sitten taas joulu, ainahan se on tullut....vaikka taas tuntuu, etten ehtinyt puoliakaan siitä tehdä, mitä kaikkea olin suunnitellut, melkein kuin olisi jäänyt puolitiehen. Ikäkö jo alkaa painaa, vai olisiko syy pimeässä ja kosteassa syksyssä. Tulihan se näinkin, tavanomaisin siivouksin ja suuremmin leipomatta.

 Kustaa sentään muisti miten tykkään amarylliksestä ja oli käynyt kukkakaupassa. Radiossa kyllä sanoivat, ettei se ole mikään amaryllis vaan jokin ritarinkukka.  Tämä on niin suuri ja muhkea, että se on kyllä aito amaryllis, sanokoot toimittajat ja kukkakauppiaat mitä tahtoo."
Taustalta kuuluu radiosta kaunis ja herkistävä joululaulu ja Sanelma tapailee sanoja laulaen mukana
          On jouluyö, sen hiljaisuutta yksin kuuntelen
           ja sanaton on sydämeni kieli.
          Vain tähdet öistä avaruutta pukee loistaen
           ja ikuisuutta kaipaa avoin mieli.
           Näin sydämeeni joulun teen,
           ja mieleen hiljaiseen
           taas Jeesus-lapsi syntyy uudelleen.