Vappua!

Kissankellossa on koko väki rotunut  vuorollaan ja yhtäaikaa. Suurimpana vaivana taitaa olla yleinen saamattomuus. Suuret juhlatkaan eivät ole innostaneet, Sanelma moittii itseään. Olisi aika nyt ryhdistäytyä ja aloittaa vaikkapa tekaisemalla Lisbelle vappuviuhka. Eihän Lisbe ole kuullutkaan sellaisesta. "Mitä tällä huiskitaan, kun ei ole kärpääsiä". Siitä Sanelma saikin aiheen innostua muistelemaan omaa lapsuuttaan.
Täällä Kyrönjokivarressa kakarat kellottivat, siis juoksuvat ympäri kyliä kellot kaulassa tai vyötärölle narulla sidottuna, muistaa Sanelma äitinsä kertoneen. Lehmät ja lampaat päästettiin laitumille.
Sanelma muistaa itse, että  vappuna  sai ensi kertaa olla paljain jaloin pihalla ja päälle puettiin kesämekot vaikka olisi satanut räntää. Vaput olivatkin aina koleita ja kylmiä.  Viuhkat olivat tärkeitä ja suurella porukalla oltiin aina jonkun kotona vilikuttajaasta. Siinä olikin  arvaajalla tekemistä, kun viuhkoja vaihdeltiin salaa nurkan takana.  Nuoruusvuosina hyppööikäisinä pyöräiltiin Alajoelle katsomaan paisuntoja.
" Mitä, jos mä tuun pihalle sun kans ja opettelet vaikka konkkaamahan".

Rattoisaa Vappua Kaikille!