Adventin aikaa

Kustaa päätti ilahduttaa Sanelmaa ja kävi ostamassa 1. adventin kunniaksi kukka-asetelman. Myyjä kertoi nimenkin, mutta oli sellaista latinaa, ettei jäänyt mieleen ja mitäpä tuosta nimestä. "Näyttää aivan fantasiakukalta" tuumaa Sanelma ja kiittää miestään huomaavaisuudesta.

Opettelin pientä origamin taittelua huonoin tuloksin, ei tullut sitä mitä yritin.

Joulua?

Enteilee ihan vähän joulua tämä pannunalunen. Väri ei ole tarkasti joulunpunainen, mutta vähän sinnepäin ja tähden muoto. Alusmatossa on selvemmin piparin muoto. Pannunalusen mitat sakarasta sakaraan on kaksi senttiä.

Materiaali pannunalusessa on liimalla kovitettua kangasta, 5 millin soiroina. Ohje on kahvipussikurssilta, jossa tehtiin 1:1 pannunalusia .
                   Askartelurikasta Joulun odotusta!

Entisaikaa

muistellen tuli mieleen, niin  silloinhan kaikki oli paljon paremmin. Sotien jälkeen, kun teollistuminen alkoi nousta (sotakorvausten johdosta kaiketi) saatiin pika pikaa jokaiseen talouteen radio, oli Asaa Saloraa ja Fennoa. Ja sieltä tuli oikein ohjelmaa, muutakin kuin aamu- ja iltahartaus ja uutiset. Kalle-Kustaa Korkin ja Pekka Lipposen seikkailuja, metsäradiota ja lauantain toivottuja kuunneltiin tarkasti ja ääni oli hyvä.
Kustaa sai vähän juhlapäivän jälkeen  isänpäivälahjaksi  radion, juuri sellaisen entisaikaisen ja hyvä-äänisen.

   Lahja tuli tuoreelle isälle täytenä yllätyksenä, että oikein isänpäivää saa vielä viettää ja muistetaan lahjalla....
       Radio valmistui viimeviikolla nukkiskurssilla.

Siivouspäivä

oli perjantaina. Sanelma oli kasannut matot ja toi Kustaan käteen mattopiiskan, siis kaksin kappelein, saatesanoin "Saat irse valita  kummanko otat". " Jaa, että mattojen piiskuulle, kyllähän se käy, vaikka onkin aikaa siitä edellisestä kerrasta".  Matot ja piiskat kainaloon ja pihalle, mutta jestas, eihän täällä ole mattotelinettä. Siispä parista laudasta kyhäämään telinettä.  Ei tullu häävi, mutta saa kelvata niin kauan, kun jokin kiertolauppias poikkee tarjoamaan rappurallia ym.

   "Sattui sopivan kaunis ilmakin niipä kokeilen ensin tuota sinituotetta."
Nukkiskurssilla punottiin mattopiiskoja söhköjohdosta  ja telineen tein bambuisen tabletista.

Turvapaikanhakijana

kuvasta päätellen voisi luulla kysymyksessä olevan pieni venepakolainen, mutta ei sinne päinkään. Sattumalta vain sattui, että Kustaa innostuksissaan oli juuri kokeilemassa uusia maisematapetteja, kun tämä pieni tyttönen ilmaantui Kissankelloon. Kustaan mielestä oli hyvä idea kuvata porraspään sijasta uuden tapetin edessä. Perspektiiviä kuulemma pitäis tänä aikana olla, tosin Kustaan tietämys rajoittuu siihen, ettei se liene mitään syötävää sen paremmin kuin tuo San Marinokaan, jonka Kustaa luuli olevan kutakuinkin veroparatiisi. Kuka vapaaehtoisesti lähtisi sieltä pakoon. Saivat selville, että tyttönen etsi isäänsä. Tyttönen oli suivaantunut Äitinsä uuteen  mieheen, joka  pilkkasi tyttöstä viikingin pennuksi.

Siniset silmät, pieni ja hentoinen kooltaan valtavan mekon alla, ei vielä oikein viikingiltä vaikuta.

 Vaikea on löytää oikeaa isää, mutta Kustaa lupautui oitis isäksi, jos tyttö niin haluaa.
                                        Lystikästä  Isänpäivää !

Onni on

kasa nappeja!  Nämä löysin kipparilta  viikonloppuna. Eikä maksanut paljon.....
    Puolitusinaa mukeja on jo löytänyt yhteen ja muutama keräilykappale erivärisiä,  Sanelma varmaan on innoissaan.
    Tämän päivän yltäkylläisyydessä lienee mahdoton ymmärtää   tätä onnea.

 Näitä siirtelemällä ja kääntelemällä saa päivän kulumaan rattoisasti.
Olisipa lapsuudessani ollut tällaisia leikkeihin annettaviksi.....