Luistelut jäi tältä talvelta

Turha matka jääurheilukerkukseen tuli tehtyä. Siellä selvisi, että runsas viikko aikaisemmin olisi pitänyt olla asialla päästäkseen luistelemaan, sillä  ison tekojään yleisöluisteluvuorot ovat päättyneet 14.3.
Vielä olisi mahdollisuus viikonloppuna päästä kokeilemaan jäähallin puolelle Taitoluistelijoiden järjestämää muodostelmaluistelua. Serkun Likkaan ei urheilu tai liikunta oikein kiinnosta, joten luistimet joutavat  naulaan. Musiikki ja soittaminen kiinnostaa enemmän.

Hei siellä, voisiko joku tulla solmiamaan....

                      Kenkäkokeiluja syyskaudelta

Viimeisille jäille

alkaa olla kiire luistelemaan, toki Kyrkkärin jäälle ei ole enää menemistä se, kun on tekojärvi. kaiken lisäksi järven rannalla on turvevoimalaitos, joka laskee lauhdutusvesiään järveen. Maaliskuinen sää alkaa jo olla niin lämmintä, että Jääurheilukeskuksessakaan ei kohta voi ulkojäällä luistella.
  Serkun Likka on lähdössä ekaa kertaa koko talvena...

    
     Valkoiset kaunoluistimet ovat olleet ikuinen haaveeni ja, kun en koskaan itse sellaisia saanut, oli  vähän kuin pakko yrittää tehdä sellaiset. Pohja on balsaa ja varret aitoa nahkaa. Syksystä asti ovat odottaneet aikaa parempaa...

Kukkoo kiekuu

   
               Kukkoo kiekuu puhaheltta
               kanatarhan turva on.
               Isännälle Emännälle
               aamun airut verraton.

      Kissankellon puutarhassa on  jo Herra Kukko paikalla valmiina herättämään  koko  poppoon talvihorroksesta.  Odotellaan vielä jonkin aikaa...

  Kukko loikkasi toisen blogini puolelta täydentämään kotieläinkantaa.

Onnetar oli suosiollinen

 Söpökadun  synttäriarvonnassa ensimmäinen palkinto osui kohdalleni.
Tänään palkinto oli jo perillä.  Aah, mitä ihanuuksia!  Kiitos Piikko!

Paketista löytyi  kortti unelmien talosta terveisten kera

Lähikuvassa

siivousliinoja ja patapata, pesusieni ja  punainen suloinen kolikkokukkaro

  makeaa syötävää 1:1 koossa ja ruusukuvioinen lautasliina

   lisää keittiövälineitä
 kaulin, vispilä, pullasuti ja ruusukuvioiset  uunikintaat pitsisomistein sekä niiden väreihin ja kuosiin sopiva pitsiesiliina. Viimekaimainitut ovat niin kauniit, että ne täytyy laittaa keittiöön näytille. Esiliinan Sanelma voi laittaa päälleen sunnuntaisin, niinkuin ennen vanhaan on ollut tapana.

  Koko päivä on kulunut näitä ihaillessa ja hypistellessä. Kuvaaminen on aina haasteellista ja näissä pilvipäivissä vieläkin vaativampaa.
 Terveiset Söpökadulle Rauhalle ja Ilonalle! Ihailen teitä suuresti...
         Kiitos Piikko blogiystävyydestä!

Se on jo täällä!

        Täynnä ohjeita,  joka vuodenaikaan on omat kivat jutut.

       
              Huomaan itsessäni  lisääntyvää innostusta...

Albumi

Viime vuoden lokakuulla valmistui valokuva-albumi kuvineen.

  Taitaa mokoma olla Kustaan mumman ajoilta, kun sivut ovat jo vinksin vonksin.

Kamera on lahjomaton ja paljastaa kaikki epätarkkuudet....

Jakkara

 Ennen "Ruususen Unta"  valmistui pieni jakkara lastenhuoneeseen. Maalaus ei onnistunut ja värikin on suoraan sanottuna kauhea.

             Uusi maalaus saattaisi tehdä ihmeitä, tai sitten ei...

Kustaan huoliin

 Kustaan huolia helpottamaan oli hankittava huolinukke. Eevertti Taavitsaisen    blogissa on nukesta juttua ja kuvalliset teko-ohjeet.  Kustaan aika kuluu nyt nukelle huolia kertoessaan.

        Taisi tulla isokokoinen huolinukke tyynyn alle pantavaksi...

Kuin ruususen unta!

  Kissankellossa on vaivuttu talviuneen. Hereillä näyttää olevan vain Kustaa, joka viihtyy  tablettinsa kanssa TV:n vieressä.  Minne kaikki nuoret ovat kadonneet.... Sanelmaakaan ei näy, luulisi hänen istuvan kutimensa kanssa tuossa sohvalla... Serkunlikka on pimputellut pianoa, mutta milloin hän on lopettanut....

Kustaata huolettaa... Miksi avoimen seinän eteen on kerääntynyt kannellisia kynttilöitä....
Lapsuutensa lakeudella viettäneelle Kustaalle on tuttua latomeri, jossa aina keväisin lainehti oikea vesi.
Sen suuren meren, Atlantinkin hän on nähnyt. Matka Kanaattaan oli kauhea, kun peljätti niin hirveästi.
Mutta  taas  uusi meri ??    Kynttilämeri ....

Taulu

  Vanhan kartan kehystäminen oli mieluinen työ Kustaalle, vaikka nuo puusepän taidot eivät ole entisellä metsurilla kovin hyvin hanskassa. Omasta mielestään sai kuitenkin ihan hyvät raamit, vain väri olisi voinut olla vaaleampi. Sanelma lupautui maalaamaan uudelleen sitten, kun isännän huone joskus valmistuu...

  Tauluun kokeilin tarrakuvioista teippinauhaa, Seinäjoen käsityömessuilta ostettua. Kehys on kahvitikkua.

Löytyisipä hyvä väri...

Pirtinpöytä on maalaamatta. Yksimielisyyteen siitä, minkä värinen sen kuuluisi olla, ei vain olla päästy.
Joku tahtoo vanhan sinisen, sen sieltä 40 -luvulta, toinen taas punaisen, kirkkaan sellaisen. Vihreän hyväksyisi aika moni, niinkuin valkoisenkin, mutta, mutta..... Sanelma jo yritti nätisti neuvoa (=komentaa), että Kustaa katsoisi sieltä  läppäristään Tikkurilan sivuja, josko sieltä löytyisi sellainen kokeiluohjelma, että voisi vaihdella värejä ja  katsella, miltä mikäkin maalattuna näyttäisi. Sitä sitten jäätiin odottelemaan.

Nukkekotikerhossa tehtiin pirttikalustoja, pöydän olen saanut puuvalmiiksi. 
Kannut ovat yhden aamupalan aikana syntyneitä.

Hopoti hopoti heijaa!

Keinuhevonen on niin rakas, että  Pikkuinen viettää kaikki päivät sen selässä. Keinuminen taitaa olla jonkinlaista trauman hoitoa, sillä pikkuinen on tullut sijaishoitoon erään Vanhanpoijan luota samoilta seuduilta, missä Marinpää sijaitsee.  Kustaa käväisi katsastamassa Marinpäässä, sen remonttihan jäi kesken, kun työmidehet katosivat urakkarahat saatuaan.  Tärkeämpi syy oli poiketa Vanhallapoijalla, kun oli kauttarantain saatettu tiedoksi, että siellä oleva lapsonen pitäisi sijoittaa uuteen kotiin.

          Kavereita Kissankellosta kyllä löytyy, kunhan tutustutaan.

            Leikkimökistä löytyneitä aarteita noin 10 vuoden takaa.

Pöytälamppu

                   Pianon päällä

 

Origami-kukan tekotavan opin Tampereen Käsityömessuilla muutama vuosi sitten.

   Varjostin paperi on peräisin tarpeettomaksi jääneestä romutetun tietokoneen oppaasta teellä maalattuna. Runko on koottu liimaamalla napista, helmestä ja palasta puupuikkoa.

Marketin rautaosastolla

Aikansa kuluksi Kustaa on ottanut tavaksi käveleskellä suuren Marketin perälle. Sieltä löytyy monenlaisia työkaluja ja tarpeellisia ruuveja, nauloja, kettinkiä ja vaikka mitä.  Sesonkiosastolla on nyt syksyyn liittyviä tarvikkeita ja pieni alue, missä tarjotaan alennuksella kesäsesongista jääneitä.
   Oho, ompas pitkä rivi käsikäyttöisiä koneita nurmikon parturoimiseen.

                  

 Mutta mitä kummaa... Tuolla vasemmalla laidalla on niin tutun näköinen... Just samalla lailla vintturainen, prikulleen, Kustaa voisi vaikka vannoa, että hänellä on kotona puutarhassa juuri samanlainen.

  "Pitääpä mennä kotomarkille tarkastamaha..."

Nukkekotikerhoa varten tein malliksi muutamia ruohonleikkureita kierrätysmateriaaleista, kuten eripaksuisista sähköjohdon palasista, pahvista ja napeista.

Väriä vailla

  Matala pikkuinen jakkara jäi maalamatta, kun oli vielä sijoituspaikasta  epävarmuutta. Toinen jakkara on valmisteilla ja toivottavasti väritoiveet ja paikat  saadaan sovituksi.

Nukkekotikerhossa tehtiin mm. jakkaroita syksyn kolmannella kokoontumiskerralla.
Materiaali on balsaa.

Nettiaikaa

Olikin jo aika Kustaan hankkia taloon tietokone ja opetella sen käyttöä. Lehdessäkin jo kirjoiteltiin, kuinka yli 80-vuotiaille mummuillekin hankitaan taulutietokoneita eli tabletteja surffailuun ja muuten vaan.
 Ja kyllähän se tosi on, että aika kuluu aivan liiankin sukkelaan tuon koneen ääressä.
Sanelma jo yritti kysellä,  tivata, mitä sieltä löytyy, vai aikooko Kustaa liittyä "naamakirjaan", kenties alkaa kirjoittaa, päivittää, omaa blogia... " Ota tuosta ny mitää  selvää..."

   
         Lehdestä leikatun  kuvan liimasin pahville, helppoa eikös!

Pieni koululainen

Syksyn tullen Lisbe aloitti koulunkäynnin.   Tärkein hankinta on tietenkin koulureppu.
Aivan ei  mieleistä löytynyt, mutta yritetään vielä etsiä. Tämä vaalean sininen kelvannee alkuun.

 kovasti Lisbeä ilahdutti kännykkä, joka ripustettiin kaulaan nauhasta.

       Pieni Lisbe  on innoissaan koulunkäynnistä. Kesäisen lämpimässä säässä koulumatkat ovat sujuneet mukavasti kävellen ja ilman päällysvaatteita, vaikka syyskuu on loppupuolella.

 Nukkekotikerhon ensimmäisessä tapaamisessa tehtiin nykyaikaisia reppuja.

     

Elzan löytö

Aivan onnessansa Elza esittelee kaikille ketkä vain haluavat nähdä ja kuulla.  Hän on tehnyt hienon löydön kaupungilla kierrellessänsä, olisiko tuo ollut jonkinlainen kirppis tai vanhan tavaran myyntipaikka. No joka tapauksessa:

        Tässä on kannellinen taikinakulho ja onkin aitoa ja taattua  Tupperi-tavaraa.

   Innoissansa löydöstä Elza melkein jo lupasi etsiä muitakin tarvikkeita ja jopa opetella leipomaan.
       Mitään kiirettä tällä asialla ei ole, mutta josko jouluksi olisi jotain itse leivottua...

Laukkuja

Muutamia laukkuja oli asetettu näytteille yhteen sohvanurkkaan ikäänkuin vaivihkaa. Ensimmäisenä paikalle osui Elza. Arvatenkin näistä saa valita yhden itselleen?  Mutta....
Valinta on vaikea...

  Turkoosi väri vetää puoleensa, taidan valita tämän, tuumaa Elza itsekseen.

Toukokuun viimeisenä kerhopäivänä tehtiin laukkuja. Tarvikkeina kovitettua kangasta ja nahkaa.

Barbi poseeraa

niinkuin mallikuvissa konsanaan, asut vain vaihtuu. Kylmempiä säitä varten farkkuhameeseen voi yhdistää myös pienen jakun. Näin lämpimällä säällä jakku repsottaa auki...Jakun  ja hihojen alaosat ovat melkein silkkiä ja samaa on myös hiuksien ympärille kietaistu pieni huivi sekä laukun koristeena oleva rusetti.

               
                             Surr rurr rurr, sanoi Singeri,
                   eikä siihen montaa tikkiä tarvinnut tehdä.