Kurssilla

tammikuun viimeistä viikonloppua vietin 29.-31.1.2010, perjantai-illasta sunnuntai-iltapäivään kestäneellä "Ihanat nuket, Sveitsinnuket tai Tildat" -kurssilla Kansalaisopistolla.
Nukke tehdään paksusta nukketrikoosta, kasvo-osassa on muovimaski alla.
Koneompelua, leikkaamista, täyttämistä, käsinompelua

Hienoa, nukke osaa seisoa omin avuin, tosin kädet vielä on kiinnittämättä.
Tilaisuutta todistivat myös tekemäni Johan Peter ja Puutarhatilda.

Vaikein osa lienee kasvomaalaukset

Maalausvaiheessa on myös kurssiystävän vauvanukke

Peruukki on kiharainen ja pitkähiuksinen sellainen Scarlett O´Hara -tyylinen.
Kaikkiaan noin 15 tunnin uurastuksen jälkeen nukke on valmis.
Vaatteet ja kengät ovat aikaisempien nukkieni varavaatteita. Kuvassa on todistajana asistentti Tutta.

Lähikuvassa vielä nimetön kaunotar

Oooh!

Mikä yllätys!
Tieto Sanelman uudesta taloosta on levinnyt kulovalkian tavoin. Uteliaisuus pani Peräkylän Kustaankin liikkeelle ja Sanelma oli mennä polvilleen järkytyksestä, kun ovella oli Kustaa, rippikoulukaveri."Tuosta tukasta tunsin, samanlaane pönsä ja melekeen yhtä punaane" tuumas Sanelma ensi sanoikseen, mutta jätti sanomatta, jotta kovin on mies jäänyt matalaksi.
"Tuu tupaha ja istu kiiruhummaksi aikaa".

Kustaalla oli kukkapuskakin, mutta ei sitte keherannu antaa.

Kustaan olen tehnyt maalauksia vaille valmiiksi liki 10 vuotta sitten, oltuani Peikkoja ja menninkäisiä -kurssilla. Haave nukkekodosta on siis ollut pitkään vireillä.

Kaverukset

ottavat tuntumaa toisistaan. Vartahilla blogin nimikkoblogikissat Netta ja Tutta koossa 1:12.
Nämäkään eivät ole kaksoset, koska ovat syntyneet peräkkäisinä päivinä. Nimiämisjuhlat ovat tulevaisuudessa.

Kopio

Tutasta koossa 1:12 on ensimmäinen yritelmä tänä iltana olleelta nukkekotisisustuskurssilta huovutetuista eläimistä.
Eipä taida juuri muuta yhtäläisyyttä ollakkaa kuin väri. Viiksetkin puuttuu ja pientä viilaamista on tehtävä ennenkuin etsitään emäntää. Nimikin vois olla joku muu kuin Kopio tai Viivakoodi.

Vieras

sanoi olevansa serkun Likka ja käyneensä laskettelemassa Joupiskalla. Sanelma ei tuntenut, oli Likka niin kasvanut sitten viime näkemän.
Sanelmalla on muutto kesken. Pitänee laittaa tapetit seiniin, vaikka tuntuu hassulta peittää puhtaan valkeat.
Vaarallisen lähellä Sanelma kehtolavittoineen, siis kaiteet puuttuu.
Sipiltä sain vaihdossa muhkean tuolin (täyttä puuta).

Löytyi sentään leivoksia tarjottavaksi. Vaihtona saamani liina pöydällä on Open virkkaama.

Emma

on tullut jo ennen joulua ja on vieläkin aivan päästä pyörällä. Enimmän aikaa istunut toimettomana sohvalla eevanpuvussa ja pitkissä saappaissaan. On ollut vissiin toplestarjoilijana ennemmin, musta vain tuntuu,muttei siitä sen enempää jottei tuu mitään juoruja. Täälä ei oo mitään sellaista, kun haaveissa on vain senioritaloa ym. Toisaalta mistä senkään tietää, jos prinssi karauttaa valkoisella ratsulla joku päivä.
Onneksi on Puudeli

ja yksi kori valmis

Punontaa

opettelen ja harjoittelen ensi alkuun korin punontaa. Kuvittelin osaavani punoa, mutta vanhat ja kankiat sormeni eivät olleet samaa mieltä. Ei siis tullut mitään. Tässä menossa uusi yritelmä.

Vaikka korikaan ei ole valmis on tekeillä jo tuoleja.

Ja siinä odottavat työn jatkumista, kun innostuin kokeilemaan verhojen kutomista, eräänlaista punontaa tämäkin.
Kuvassa on neuleneula, johon olen ihastunut ja joka on kätevä mm. italialaisessa päättelyssä ja neuleiden kokoamisessa ja lankojen päättelyssä.

Mahtaako näistä tulla joskus valmista?