Vieras

Sanelma aikoi juuri lähteä koleasta säästä huolimatta huvimajaan katsomaan taimia ja siirtämään amppelikukkia sisälle lämpimään ja aikoi viedä multapussin mennessään. Ovella seisoikin aivan vieras...
"Iiiiiltaa, olenko minä oikeassa talossa? Etsin Sanelma ja Kustaa Marinpäätä,  ovat kuulemma niin ihania ja ystävällisiä, että ottavat luokseen asunnottomia turvattomia tai muuten surkeita. Ei silti, minä laitoin kaikkein parhaimmat vaatteet päälleni ja olen aina siivosti.  Ai niin, piti sanoman aluksi, että olen Walpuri Metsähiiri, neiti vielä ja muutenkin pieni perhe niin,  että kanssani ei tule muita,vaikka sanoihan Rouva Pääministeri juuri vappupuheessaan, että täytyy jokaisella olla oikeus perheeseen.  Mikä ettei, jos komea poika pomppaa jostain, niin mulle kelpais. Voisin asustella vaikkapa  siellä Vinttikirppiksellä.  Hyvä kaunis Rouva, saanko jäädä?"
Sanelma jo oli melkein harmistua, etteikö tuo vikinä jo lopu.....  sai koottua itsensä ja tyynenen rauhallisesti totesi: " Pieni neiti on vain hyvä ja katselee itselleen mieleisensä paikan. Isäntä on Marinpäässä remontin edistymistä tarkastamassa ja saattaa viipyä viikonkin. Hän on niin lempeä, ettei aja ketään taivasalle... Kirppiksen nurkissa lienee tilaa aluksi, jos vain kelpaa."

Walpuri on niin mielissään, että kääri pitkän häntänsä mekon alle rullalle.
      "Asioilla on tapana järjestyä!"