Tulevalle

uudelle vuodelle Kustaa lähti pihamaalle tekemään lumilyhtyä valoa antamaan ja tietä viitoittamaan. Kauan odotettu lumisade sen kun vain sakenee. Kovasti kuuluu raketit jo paukkuvan , mutta sade estää niitä näkymästä taivaalla.

  Kissankellon väki ja Heleena toivottavat Kaikille kävijöille
    
   Toimeliasta ja ihanaa  alkavaa vuotta 2012!

Joulukukka

Sanelman amaryllis on tässä vielä lähikuvassa.

Oikeasti tämä on japanilaista origamitaittelua, Kusudama-kukka.
Olin joulun alla Kaarakan eräässä joulupajassa taittelemassa origami kukkavaloa. Sen paljon suuremman kukan jämäpaloista (4*4 cm) taittelin  vain kokeeksi muutaman pikkukukan.
PS. Oikea aito amaryllis on aina punainen, tiesi  "kuukkeli" ,  joten Kissankellossa on sangen harvinainen albiino yksilö.

Jouluyö

on kulunut jo pitkälle ja rauha alkaa laskeutua vähitellen Toiskaan. Sanelma on riisunut essunsa ja istahtaa keinutuoliin. "On sitten taas joulu, ainahan se on tullut....vaikka taas tuntuu, etten ehtinyt puoliakaan siitä tehdä, mitä kaikkea olin suunnitellut, melkein kuin olisi jäänyt puolitiehen. Ikäkö jo alkaa painaa, vai olisiko syy pimeässä ja kosteassa syksyssä. Tulihan se näinkin, tavanomaisin siivouksin ja suuremmin leipomatta.

 Kustaa sentään muisti miten tykkään amarylliksestä ja oli käynyt kukkakaupassa. Radiossa kyllä sanoivat, ettei se ole mikään amaryllis vaan jokin ritarinkukka.  Tämä on niin suuri ja muhkea, että se on kyllä aito amaryllis, sanokoot toimittajat ja kukkakauppiaat mitä tahtoo."
Taustalta kuuluu radiosta kaunis ja herkistävä joululaulu ja Sanelma tapailee sanoja laulaen mukana
          On jouluyö, sen hiljaisuutta yksin kuuntelen
           ja sanaton on sydämeni kieli.
          Vain tähdet öistä avaruutta pukee loistaen
           ja ikuisuutta kaipaa avoin mieli.
           Näin sydämeeni joulun teen,
           ja mieleen hiljaiseen
           taas Jeesus-lapsi syntyy uudelleen.
        

Lahjaksi

Ahonkylään "Kartanon" omistajalle lähetin Mummansa  mukana jotain pientä joulukoristetta ja lisäksi tein pikaisesti muutaman lautasen.

 

Lautasten reunakultaus olisi muuttanut ne paremmin kartanoon sopiviksi. Näistä tuli vain arkilautasia.
                             Mukavaa Joulun odotusta!

Tuikkuja

on Hulda asetellut tarjottimille ja kippoihin asetelmiksi. Sanelma on kyllä sitä mieltä, että ovat liian tiheässä ja roihahtavat vielä ilmiliekkeihin, kun lämpenevät liiaksi.

       Hulda lupaa olla sytyttämättä yhtään tuikkua, olkoon nämä vain koristeena.
   Itseaskarrellen tämä ovat syntyneet hamahelmistä, liimasta, paperinarusta ja suklaarasian muovisesta alustasta leikaten.

Tonttusia

ihailee Sanelma istahduttuaan hetkeksi lepäämään. Ihan tuli jo joulun tuntua, niin pienestä.....

           Ja sitten  pöydän päälle veitikkaiset rientää........

           Nukutaan vielä muutama yö ja  tonttuset saa  tanssia........

Joulusiivot

nyt pitää pikkuhiljaa aloittaa, vaikka vain sellainen tavanomainen. Sanelman mielestä nykyaikana ei tarvitse enää pestä kattoja ja seiniä, eikä lattioita lipiällä porstata. Naisväki voisi vähän jakaa hommia keskenään, niin tulisi valmista äkkiä. Uusia välineitä Kustaa toi kauppamatkaltaan, taisi käydä Tokmannilla. On siinä nyt vessaharjoja oikein pareittain ja pölyhuiskia samoin. Rättejä ja pyyhkeitä löytyy.  Sangossa on pesuaineita ja minne se moppi katosi.

                       Ja eiku siivoomaan!
            Yksi pyrypäivä on taas vierähtänyt mukavasti näpräillessä!

Itsenäisyyspäivän iltana

Kustaa kuuli ovelta varovaista koputusta eikä yhtään enää hämmästynyt ovella olevaa nuorta neitoa. Kustaan ilmeestä voisi päätellä jo lievää ärtymystä, mutta ei sinne päinkään. Hän on juhlinut kotimaansa synttäreitä siivoamalla tallilla ja hoitamalla siellä vähän muidenkin hevosia ja on vain väsynyt päivän töistä.  "Eläimet pitää hoitaa oli pyhä tai arki" kuuluu Kustaa puolustautuvan ja noista linnan juhlista, joita naisväki katsoo TV:stä,  hän ei perusta. Kanadan vuosina  metsä- ja kaivostyömailla ollessaan oli Suomen juhlat olleet paljon juhlavampia oikein  vuoden merkkitapauksia.Kustaa myhäilee itsekseen tietävänsä hyvin, että aika kultaa muistot....

 Illansuussa pakkanen on kiristynyt 6 asteeseen, mutta tulijalla on onneksi suojanaan villainen saali.

Kansalaisuudesta ei ole vielä tietoa, väliäkö sillä sitten,  tuumaa Kustaa ja muistaa uutisista kuulleen Tarja Pressan juuri peräänkuuluttaneen suvaitsevuutta.
Sisään vaan ja taloksi, kyllä sopu sijaa antaa!

Isäntä!

Kustaa on nyt oikea Isäntä. Hän yrittää parhaansa mukaan olla ilmeettömän näköinen, mutta sisällä tunteet myllertää. Hän on ostanut itselleen hevosen. Tuttu kaveri, naapuri tiesi tallin, josta voisi kysellä.
Hinnasta ei hiiskuta, mutta kaikki on paperilla ja hevonen on kantakirjatamma, hyvää sukua ja iältään 11 vuotta.
Nimikin sillä on sellainen sopiva,  Lissuke.

Onneksi tuossa melkein naapurissa Raviradan takana on tarjolla vuokrapaikkoja tallissa. Lissuke menee sinne siksi aikaa kunnes Kustaa saa tallin valmiiksi. Kustaa myönsi ostaneensa itselleen joululahjan, tosin kaikki saavat käydä taputtelemassa ja  ruokkimassa Lissuketta.
  Hevonen löytyi tänään Kirpparilta, hinta 80 centtiä.

Adventin aikaa

Kustaa päätti ilahduttaa Sanelmaa ja kävi ostamassa 1. adventin kunniaksi kukka-asetelman. Myyjä kertoi nimenkin, mutta oli sellaista latinaa, ettei jäänyt mieleen ja mitäpä tuosta nimestä. "Näyttää aivan fantasiakukalta" tuumaa Sanelma ja kiittää miestään huomaavaisuudesta.

Opettelin pientä origamin taittelua huonoin tuloksin, ei tullut sitä mitä yritin.

Joulua?

Enteilee ihan vähän joulua tämä pannunalunen. Väri ei ole tarkasti joulunpunainen, mutta vähän sinnepäin ja tähden muoto. Alusmatossa on selvemmin piparin muoto. Pannunalusen mitat sakarasta sakaraan on kaksi senttiä.

Materiaali pannunalusessa on liimalla kovitettua kangasta, 5 millin soiroina. Ohje on kahvipussikurssilta, jossa tehtiin 1:1 pannunalusia .
                   Askartelurikasta Joulun odotusta!

Entisaikaa

muistellen tuli mieleen, niin  silloinhan kaikki oli paljon paremmin. Sotien jälkeen, kun teollistuminen alkoi nousta (sotakorvausten johdosta kaiketi) saatiin pika pikaa jokaiseen talouteen radio, oli Asaa Saloraa ja Fennoa. Ja sieltä tuli oikein ohjelmaa, muutakin kuin aamu- ja iltahartaus ja uutiset. Kalle-Kustaa Korkin ja Pekka Lipposen seikkailuja, metsäradiota ja lauantain toivottuja kuunneltiin tarkasti ja ääni oli hyvä.
Kustaa sai vähän juhlapäivän jälkeen  isänpäivälahjaksi  radion, juuri sellaisen entisaikaisen ja hyvä-äänisen.

   Lahja tuli tuoreelle isälle täytenä yllätyksenä, että oikein isänpäivää saa vielä viettää ja muistetaan lahjalla....
       Radio valmistui viimeviikolla nukkiskurssilla.

Siivouspäivä

oli perjantaina. Sanelma oli kasannut matot ja toi Kustaan käteen mattopiiskan, siis kaksin kappelein, saatesanoin "Saat irse valita  kummanko otat". " Jaa, että mattojen piiskuulle, kyllähän se käy, vaikka onkin aikaa siitä edellisestä kerrasta".  Matot ja piiskat kainaloon ja pihalle, mutta jestas, eihän täällä ole mattotelinettä. Siispä parista laudasta kyhäämään telinettä.  Ei tullu häävi, mutta saa kelvata niin kauan, kun jokin kiertolauppias poikkee tarjoamaan rappurallia ym.

   "Sattui sopivan kaunis ilmakin niipä kokeilen ensin tuota sinituotetta."
Nukkiskurssilla punottiin mattopiiskoja söhköjohdosta  ja telineen tein bambuisen tabletista.

Turvapaikanhakijana

kuvasta päätellen voisi luulla kysymyksessä olevan pieni venepakolainen, mutta ei sinne päinkään. Sattumalta vain sattui, että Kustaa innostuksissaan oli juuri kokeilemassa uusia maisematapetteja, kun tämä pieni tyttönen ilmaantui Kissankelloon. Kustaan mielestä oli hyvä idea kuvata porraspään sijasta uuden tapetin edessä. Perspektiiviä kuulemma pitäis tänä aikana olla, tosin Kustaan tietämys rajoittuu siihen, ettei se liene mitään syötävää sen paremmin kuin tuo San Marinokaan, jonka Kustaa luuli olevan kutakuinkin veroparatiisi. Kuka vapaaehtoisesti lähtisi sieltä pakoon. Saivat selville, että tyttönen etsi isäänsä. Tyttönen oli suivaantunut Äitinsä uuteen  mieheen, joka  pilkkasi tyttöstä viikingin pennuksi.

Siniset silmät, pieni ja hentoinen kooltaan valtavan mekon alla, ei vielä oikein viikingiltä vaikuta.

 Vaikea on löytää oikeaa isää, mutta Kustaa lupautui oitis isäksi, jos tyttö niin haluaa.
                                        Lystikästä  Isänpäivää !

Onni on

kasa nappeja!  Nämä löysin kipparilta  viikonloppuna. Eikä maksanut paljon.....
    Puolitusinaa mukeja on jo löytänyt yhteen ja muutama keräilykappale erivärisiä,  Sanelma varmaan on innoissaan.
    Tämän päivän yltäkylläisyydessä lienee mahdoton ymmärtää   tätä onnea.

 Näitä siirtelemällä ja kääntelemällä saa päivän kulumaan rattoisasti.
Olisipa lapsuudessani ollut tällaisia leikkeihin annettaviksi.....

 

Nallepäivää!

    Tänään Teitä tervehtii  90 -luvun loppupuoliskolla tekemäni  "Basilli-nalle", joka heti valmistuttuaan matkasi Keskussairaalaan ilahduttamaan potilasta.

            Ihanaa Nallepäivää  nalleystäville!

Hatuttaa....

Kissankellon naisväki on TV:tä katsonut tarkkaan silloin kun on näytettu häitä ja muita suuria pukujuhlia. Juhlavaatteet ja varsinkin hatut ovat olleet niin ylellisen elegantteja. Miksei täälläkin voisi joskus pukeutua vaikkapa pyhäpäivän kunniaksi. Lähdettiin katsastamaan ensi alkuun hattuja.
"Aivan liian kesäisiä",  tuumaa Sanelma

 " On tainnut olla hyvä Alen loppuunmyynti, kun on jäljellä vain tyhjiä telineitä", siihen Emma harmistuneena.

     " Palataan ostoksille ensi keväänä, vai alettaisiinko tehdä itse...."
    Sinne jäivät hattuhaaveineen Sanelma ja nuoret naiset suunnittelemaan modistiksi ryhtymistään.
 Nukkekotikurssilla tehtiin hattuja, 2,5 tuntia ei vain riitä edes yhden hatun tekemiseen. Viimmeistely jäi kokonaan kotitehtäväksi. Rusettihattu syntyi roskasta ja palasta silkkinauhaa. Silinteriä yritin omin neuvoin jo ennen kurssia.  Telineitä väänsin rautalangasta, helmistä ja roskista.

Ovellesi kolkutetaan,

sellaisen mainoksen Kustaa oli nähnyt TV:ssä yks ilta. Siksi hän käski Sanelman mennä katsomaan ovelle ja ottaa rahapussinsa mukaan. Siellä seisoisi "solttupoika" lippaan kanssa.
   Eipä saanut Sanelma sanaa suustaan, niin oli hämmästynyt, kun oven takana oli kaksi tyttöstä kuin suoraan tanhuharjoituksista tulossa.

  Käväisin tänään pitkästä aikaa melkein naapurissa kirppiksellä. En voinut jättää sinne orpoina, olivat vielä alkuperäisissä avaamattomissa pakkauksissa. Taitaa pitää perustaa sisäoppilaitos, tai orpokoti.

Vaatii vielä

jonkin verran harjoittelua, ennenkuin syntyy kelvollisia mattoja. Molemmat ovat noin 10 cm pituisia ja 5,5 cm leveitä.
Alla kuvassa olevan maton materiaali ehti jo unohtua, mutta ainakin osaksi siinä lienee jotain tekokuitua. Oli hankalaa punoa....

 Tämän maton punoin hauenkoukkusiimasta, jota löysin Käsityömessuilta.

Harjoitusko tekee mestarin?

Lapseksi

ottaminen käy Kissankellossa helposti ja ilman suurta paperisotaa tai soveltuvuustestejä. Kävi nimittäin niin, että Sanelma sai Kustaan houkutelluksi Käsityömessuille mukaansa. Ei se helppoa ollut, mutta Sitten Sanelma muisti mainita pajatuotteista ja työkalujen teroitusosastosta. Väkeä oli paljon vielä viimeisenä messupäivänä. Sanelma käski Kustaan pysyä vierellään tai korkeintaan parin metrin päässä, ettei eksyisi. Sanelma suuntasi vanhasta muistista etsimään tutuksi tullutta myyjää, mutta ei löytänyt samalta paikalta kuin muina vuosina. Löytyihän  sitten lopulta, kun melkein kaikki oli jo kierretty. Ikäisekseen arvelemallaan myyjällä on pöydällään kaikkea ihanaa vanhaa, on pitsiä nappia, helmiä, kristallia, koukkuja, vartaita, neuloja, merkkausliinoja, nauhoja, sormustimia. Sieltä kaiken keskeltä yhdestä korista Sanelma löysi orvon pienen tytön, jonka asu viittaa Alpeille Tiroliin.  Sanelma antoi vaivihkaa tytöstä vähän rahaa, kuluja peittämään. Kustaa ihastui heti tytön vaaleisiin pitkiin letteihin.

                        Hei, hei Kaikille!

Punottu matto

juuttinarusta on  valmiina, mutta vielä ei ole päästy sopimukseen siitä.  mihin tämä ensimmäinen lopulta sijoitettaisiin. Kaikki tietenkin haluaisivat, no myönnettäköön, ettei Osmoa ole näkynyt mailla eikä halmeilla pitkään aikaan ja Kustaata ei oikein sisustaminen kiinnosta, paitsi silloin, kun puhutaan suurista rahoista.

Kuvassa matto näyttää hirmu isolta, mutta on kooltaan 6 x 11 cm.
Nukkiskurssilla Keskiviikkona sain valmiiksi, muttei ollut mikään helppo juttu. Hyvistä ohjeista, selkeistä nuoteista  ja opetuksesta huolimatta ei vain meinannut mennä oikein. Ihan vielä ei ole mattotehdasta avattu, mutta ehkä ensi viikolla tai sitten , kun taas sataa.....

Ystävältä

Sain tällaisen kauniin Ystävyyden osoituksen Taidetta ja ajatuksia -blogista.
                     Kiitos Sinulle Sirkkis   Ystävyydestä!

  Joku on sanonut ystävistä  kauniisti, että ystävät ovat kuin lyhtyjä tiellä. Ne eivät lyhennä matkaa, mutta valaisevat tietä ja saa matkan tuntumaan turvallisemmalta ja  lyhyemmältä.
Täällä blogimaailmassa on paljon ihania harrastajia ja blogeja, joista löydän hauskoja kiinnostavia juttuja. On kiva käydä katsomassa, mitä kuuluu ja joskus jopa jättää merkin käynnistäni. Nämä kaikki ovat ihania ystäviä, joita käyn tapaamassa.
   Heille kaikille   annan tämän Ystävyyden osoituksen! 
               Siis juuri sinä joka pistäydyin kurkkaamassa: 
                 Tämä on Sinulle,   Ole hyvä Ystäväni!

Pyhä vai arki

"Et suinkaa meinaa pyhänä ruveta karteekia vaihtamaha, vai mitä sä sielä kiiparoottet? Ookko muuten nähäny mun maalisutia?"

"En tietenkää, vähä vain kokeelin, jotta yletynkö...Ja mitä sä sutisit pyhänä ja mitä varte tuo kauhia vihiriä maalisankoo on tuos keskellä, kersat vielä sotkoo ittensä."

"Mitä, jos mentääs yhyres vähä kävelylle. Pitkästä aikaa on satamata ja niin komia ilimaki. Ehtooksi luvatahan  jo Hallanvaaraa alavilla mailla...."
Keittiöjakkara on viime viikon Nukkis-kurssin tuotosta, siis maalia vailla vieläkin.

Syksyn suuri Juhlapäivä

Kissankellon väki viettää tänään juhlapäivää vain omassa joukossaan ihmetellen vuosien kulumista ja toisaalta Emon pirteyttä. Että se jaksaakin huolehtia meistä kaikista ja auliisti ottaa uusia asukkaita ja huoltaa ja vaatettaa.
Kauniin ja kesäisen lämpöisen syksypäivän aamulla Sanelma ja Elza vauvan kanssa pistäytyivät  Päivölän City-Marketissa, vähän kuin näyttäytymässä uusine laukkuineen ja kasseineen.

Laukut ja kassit valmistuivat viime viikon Kansalaisopiston "Nukkis" -kurssilla.

Esittelyssä Josefii

vuoden 2008 syksyllä  olin Nukkepajalla paperimassanukkekurssilla. Halusin tehdä  nukketaiteilija Sirpa Ala-Loukon omista nukeista Josefii -nuken.  Nukella on pituutta noin 40 cm. Ensimmäiset kiiltonahkakengät ovat vitriinissä. Onneksi Josefii tykkää olla paljain jaloin. Kahdet sandaalit ovat valmistuneet myöhemmin, mutta ovat jossain hyvässä tallessa.

Kirpparilta löytyneestä liinasta tuli mukava päällihame keskellä olevan solmun aukaisten ja värjäten.
Josefiilla on mekon alla pöksyt samaa mekkokangasta ja käsin virkatut pitsit pultuissa.

         Heippa ja kiva, kun poikkesit katsomaan !

Sulhasia

luvassa, vaan ovatpa vielä alkutekijöissään ja kovin aneemisia.

Aloitin Kansalaisopiston syyskauden kestävällä  "Posliiniset nukkekodin nuket" -kurssilla. Odotan mielenkiinnolla saanko  näistä kasattua jotain hahmoja tai peräti sulhasehdokkaita Kissankellon naisväelle.

Kalajaisissa

syyskuun ensimmäisenä viikonloppuna ulkoili koko naiskaarti Sanelman johdolla  hienoissa maisemissa

                        (kuva on Ilmajoen kunnan nettisivuilta)
Kalajaisjärven rannalla, joka on  muuten ainoa tällä nimellä oleva järvi Suomessa. Järvi on 29 ha suuruinen, vaikkakin näytää  pienen pieneltä. Kalajaisten leirikeskus  sopii hyvin monenlaiseen toimintaan.
  "Hei, peli on vielä kesken!    Mihin kaikki katosivat?"

Elza on innoissaan saatuaan tutustua  moniin mielenkiintoisiin ystäviin ja ja retkestä jäi hyvät muistot.
                      Tavataan taas !

Retkeily on in,

tarkoittaa, että taas Sanelma on ollut retkellä. Sutikasta olisi ollut 20 kilometrin verran matkaa Kalalaisiin, mutta piti käydä kotona Kissankellossa nukkumassa pari yötä. Mukaan sukutapaamiseen  syyskuun ensimmäisenä viikonlopuna pääsivät  Sanelman kanssa   Elza ja Etti sekä pari lasta.

Evästäkin oli pakattu mukaan ja lapsille leluja. Kissankellossa alkaa olla niin paljon väkeä, että Emokin hämmästyi  nähtyään kaksi oudon näköistä lasta, ei ainakaan muistu nimi mieleen.
Elza on todella ihastunut tähän pienempää, vaikka Ettikin  kävi lykkinässä lasta vaunuilla.

     Ovatpa samannäköisiä, Elza ja vauva. Kummallakin on suuret siniset silmät.
      Pitääpä ottaa selvää, sukujuhlissa, kun ollaan.......

Kukkuu,

  Luonnon rikkumattomassa rauhassa Sanelma vaipui vuosikymmenten takaisiin osin jo kultareunaisiin muistoihinsa.

                              Kukkuu, kukkuu kaukana kukkuu,
                              Sutikan rannalla ruikuttaa.
                              Ei ole ruuhta rannalla,
                              joka minun kultani kannattaa.....

Vierailulle

lähdöä suunnitellessa Sanelma sai asiasta vihiä ja halusi ehdottomasti päästä mukaan. Sutikka oli paikka , johon liittyi jotain vanhoja  muistikuvia.  Vielä jäi arvailujen varaan Sanelma, kun oli hyvin vähäpuheinen.
Kallioilla oli mukava istuskella ja muistella....

                     " Jos voisin laulaa kuin lintu voi,
                       jos sois mun äänen kuin leivon soi,
                       niin Kullallein minä laulaisin
                      ja murheet mielestäin poistaisin."

Neiti Elza Karmen

On kotiutunut hyvin Kissankelloon. Vähitellen on selvinnyt jotain myös hänen lapsuudestaan ja nuoruudestaan. Elza on kasvanut Viipurin laitakaupungilla tavallisessa työläisperheessä ainoana lapsena. Leikkikavereita oli paljon ja liikunnallisia harrastuksia monenlaisia. Aikuisiän kynnyksellä Äiti kertoi, että Elza oli adoptoitu lastenkodista aivan vauvana. Huhu kertoi Elzan jätetyn portaille peittoon käärittynä ja päällä lappu, jossa oli syntymäaika ja paikka ja nimi Elza. Jättäjäksi arvailtiin seudulla sattumalta nähtyä kuuluisaa balettitanssijaa. Siksi nimeen lisättiin vielä Karmen, vaikka huhuhan se vain oli.

Opiskeluaikoinaan Elza kuitenkin otti yhteyttä luulemaansa oikeaan äitiin, eli Huldaan. Tämä ei myönnä eikä kiellä. Toteaa vain: "Sitä tikulla silmään, joka vanhoja muistelee."
Onhan heissä samaa näköä, hienostelun halua, mieltymys outoihin lemmikkeihin, niinkuin Elzan riikinkukko.
Elza on valmis suomenkielen opettaja ja aikoo hakea paikkaa jostain lähiseudulta.
 Ensin täytyis saada asuntoasiat järjestykseen vai miten päin se nyt menee.......

Namia

Kissankellon oma väki ja kaikki vieraat saivat namia ihanan koristeellisen muffinssin muodossa Sudelta.
       Maharottomasti  kiitoksia!
     Nyt onkin juhlapäivä, kun koko väki kerääntyy maistelemaan kakkua....

Tähän kuuluu vastata kolmeen kysymykseen.
   Lempivärisi: Sininen ja tällä hetkellä myös vaalean punainen
   Lempiruokasi: karjalanpaisti muusin ja puolukkasoseen kanssa
   Mihin haluaisit matkustaa: Madeiran  ihanan kukkivan luonnon haluaisin nähdä..

Seuraavaksi jaan tämän tunnustuksen ja lähetän namia Lakeudentie 20:een , siellä rannalla varmaan Siirille ja ystävälle maistuu..
Toisen annoksen Emilialle Havumetsäntielle. Siellä on kaikkea kaunista  ja kivaa....

                Maukasta kesää!

Kustaan nimipäivää

vietettiin jo kesänkuun  alussa perheen parissa sen suuremmin juhlimatta.Sanelma paljasti sen verran, että lahja on kyllä hankittu, mutta sen toimitus paikanpäälle saattaa kestää.Yllätys olikin suuri, kun ovelle oli "lahja" ilman kääreitä js nauhoja.

Lisbe on ehtinyt jo kiivetä kärryille ja pystykorva ja "musta ferrari" ovat kiinnostuneina tutkimassa uutta menopeliä. Kustaalle tuli heti hyvin nostalginen olo, kuin tuulahdus lännen kultamailta, jossa hän oli  vietettänyt  monia nuoruusvuosia. Taisi tulla hevosen osto eteen  seuraavaksi.
Kustaalla on päällään uusi liivi. Se eilinen oli Sanelman Ale-löytö ja Kustaan mielestä aivan kauhia lyhyt raitaneule, jonka hän hädin tuskin kelpuuttaisi päällepantavaksi  Ruuhikoskella golffaillessa.
Kärryt löytyivät Systerin tuomasta "roskapussista", josta paljastuu aina ihastuttavan ihania aarteita jatkojalostettavaksi

Vieras, ei vieras

Huldan mukana saapui Kissankelloon vieras. Nimi on jo selvinnyt.
Hän on Elza-Karmen. Hulda kertoi löytäneensä tämän nuoren neidon Viipurin asemalta, kun Moskovan juna pysähtyi sen verran, että matkustajat ehtivät torille leipäostoksille.

Kustaa oli epäilevän näköinen, mutta tuumasi asian oikean laidan  selviävän ajan kanssa. Kummallisen hyvin Elza hallitsee suomen kielen, paremmin kuin Hulda. Eipä auta muu, kuin odotella....  kattellaan sanois joku....

Vieraita

Kustaa hieraisi silmiään toisenkin kerran mentyään avaamaan ovea ja astuttuaan portaalle.
"Huldako, se siinä....   Palelooko, vai mitä sullon päläsyt päällä?  Ja kukas tämä neiti on?"
Muuten niin harvapuheinen Kustaa hätäännyksisnänsä puhua pulputti.

Olihan Hulda kirjoittanut olevansa Baikalilla matkalla Siperiaan hakemaan tiikeriä tai leopardiko se oli. Silloin jo arveltiin, ettei niin harvinaisia eläimiä anneta kelekkä rookaa."Tuo taitaa olla joku halpa jäljitelmä tekoturkis", tuumaa Kustaa itsekseen ja pohtii jo Huldan seuralaisen henkilöllisyyttä.
Kustaa ehti jo huomata selvää yhdennäköisyyttä vieraan neidin ja Huldan välillä.

 "Vieraat on hyvät ja astuvat sisään, tänne pihalle aivan läkähtyy, mittari näyttää 30 astetta hellettä!"

   

  Näyttää Kissankellon väkimäärä vain kasvavan......

Mukava yllätys

saapui postitse    Tiinalta     tänään. Olin kommentoinut ja osallistunut samalla arvontaan.
          Kiitos Tiina ihanista minitavaroista!

 Ryhmittelin näitä  kauniita liinoja, koristekukkia, ihana ruusu ja ilmiselvästi hattuja naisväelle

 Kauniit piparkakkureunaiset asetit, tarjotin, taulu, timanttikoristeet ja tinatuopit...

 Oikea viinipullo ja maljakoita....

   Näitä ihaillessa ja niille paikkaa suunnitellessa alkaa nukkekotijutut taas kiinnostaa aivan uudella tavalla.
              Mukavaa heinäkuuta Kaikille!